Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

isolointi (5-J)

  1. isoloiminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈisoˌloi̯nt̪i/
  • tavutus: i‧so‧loin‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi isolointi isoloinnit
genetiivi isoloinnin isolointien
(isolointein)
partitiivi isolointia isolointeja
akkusatiivi isolointi;
isoloinnin
isoloinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi isoloinnissa isoloinneissa
elatiivi isoloinnista isoloinneista
illatiivi isolointiin isolointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi isoloinnilla isoloinneilla
ablatiivi isoloinnilta isoloinneilta
allatiivi isoloinnille isoloinneille
muut sijamuodot
essiivi isolointina isolointeina
translatiivi isoloinniksi isoloinneiksi
abessiivi isoloinnitta isoloinneitta
instruktiivi isoloinnein
komitatiivi isolointeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo isoloinni-
vahva vartalo isolointi-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa