isontuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaisontuminen (38)
- teonnimi verbistä isontua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | isontuminen | isontumiset |
| genetiivi | isontumisen | isontumisten isontumisien |
| partitiivi | isontumista | isontumisia |
| akkusatiivi | isontuminen; isontumisen |
isontumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | isontumisessa | isontumisissa |
| elatiivi | isontumisesta | isontumisista |
| illatiivi | isontumiseen | isontumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | isontumisella | isontumisilla |
| ablatiivi | isontumiselta | isontumisilta |
| allatiivi | isontumiselle | isontumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | isontumisena (isontumisna) |
isontumisina |
| translatiivi | isontumiseksi | isontumisiksi |
| abessiivi | isontumisetta | isontumisitta |
| instruktiivi | – | isontumisin |
| komitatiivi | – | isontumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | isontumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
isontumis- | |