issikka
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- isvossikka, vossikka
- (puhekieltä) islanninhevonen
- tuonenkielo
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈisːikːɑ/
- tavutus: is‧sik‧ka
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | issikka | issikat |
| genetiivi | issikan | issikoiden issikoitten issikkojen (issikkain) |
| partitiivi | issikkaa | issikoita issikkoja |
| akkusatiivi | issikka; issikan |
issikat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | issikassa | issikoissa |
| elatiivi | issikasta | issikoista |
| illatiivi | issikkaan | issikkoihin issikoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | issikalla | issikoilla |
| ablatiivi | issikalta | issikoilta |
| allatiivi | issikalle | issikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | issikkana | issikkoina issikoina |
| translatiivi | issikaksi | issikoiksi |
| abessiivi | issikatta | issikoitta |
| instruktiivi | – | issikoin |
| komitatiivi | – | issikoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | issika- | |
| vahva vartalo | issikka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa< venäjä[1]
Aiheesta muualla
muokkaa- issikka Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.