istuskelu

Suomi

Substantiivi

istuskelu (2)

istuskeleminen

Ääntäminen

IPA: /ˈist̪usˌkelu/
tavutus: is‧tus‧ke‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	istuskelu	istuskelut
genetiivi	istuskelun	istuskelujen istuskeluiden istuskeluitten
partitiivi	istuskelua	istuskeluita istuskeluja
akkusatiivi	istuskelu; istuskelun	istuskelut
sisäpaikallissijat
inessiivi	istuskelussa	istuskeluissa
elatiivi	istuskelusta	istuskeluista
illatiivi	istuskeluun	istuskeluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	istuskelulla	istuskeluilla
ablatiivi	istuskelulta	istuskeluilta
allatiivi	istuskelulle	istuskeluille
muut sijamuodot
essiivi	istuskeluna	istuskeluina
translatiivi	istuskeluksi	istuskeluiksi
abessiivi	istuskelutta	istuskeluitta
instruktiivi	–	istuskeluin
komitatiivi	–	istuskeluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	istuskelu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi istuskella (vokaalivartalo istuskel|e-) + johdin -u

Käännökset

1. istuskeleminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

istuskelu Kielitoimiston sanakirjassa