istuva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä istua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi istuva istuvat
genetiivi istuvan istuvien
(istuvain)
partitiivi istuvaa istuvia
akkusatiivi istuva; istuvan istuvat
sisäpaikallissijat
inessiivi istuvassa istuvissa
elatiivi istuvasta istuvista
illatiivi istuvaan istuviin
ulkopaikallissijat
adessiivi istuvalla istuvilla
ablatiivi istuvalta istuvilta
allatiivi istuvalle istuville
muut sijamuodot
essiivi istuvana istuvina
translatiivi istuvaksi istuviksi
abessiivi istuvatta istuvitta
instruktiivi istuvin
komitatiivi istuvine