Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

itaruus (40)

  1. se, että on itara

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈit̪ɑruːs/
  • tavutus: i‧ta‧ruus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi itaruus itaruudet
genetiivi itaruuden itaruuksien
partitiivi itaruutta itaruuksia
akkusatiivi itaruus;
itaruuden
itaruudet
sisäpaikallissijat
inessiivi itaruudessa itaruuksissa
elatiivi itaruudesta itaruuksista
illatiivi itaruuteen itaruuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi itaruudella itaruuksilla
ablatiivi itaruudelta itaruuksilta
allatiivi itaruudelle itaruuksille
muut sijamuodot
essiivi itaruutena itaruuksina
translatiivi itaruudeksi itaruuksiksi
abessiivi itaruudetta itaruuksitta
instruktiivi itaruuksin
komitatiivi itaruuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo itaruude-
vahva vartalo itaruute-
konsonantti-
vartalo
itaruut-

Etymologia muokkaa

sanan itara vartalosta itar- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • itaruus Kielitoimiston sanakirjassa