iteroiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaiteroiminen (38)
- teonnimi verbistä iteroida
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | iteroiminen | iteroimiset |
| genetiivi | iteroimisen | iteroimisten iteroimisien |
| partitiivi | iteroimista | iteroimisia |
| akkusatiivi | iteroiminen; iteroimisen |
iteroimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | iteroimisessa | iteroimisissa |
| elatiivi | iteroimisesta | iteroimisista |
| illatiivi | iteroimiseen | iteroimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | iteroimisella | iteroimisilla |
| ablatiivi | iteroimiselta | iteroimisilta |
| allatiivi | iteroimiselle | iteroimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | iteroimisena (iteroimisna) |
iteroimisina |
| translatiivi | iteroimiseksi | iteroimisiksi |
| abessiivi | iteroimisetta | iteroimisitta |
| instruktiivi | – | iteroimisin |
| komitatiivi | – | iteroimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | iteroimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
iteroimis- | |