itkettävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä itkeä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi itkettävä itkettävät
genetiivi itkettävän itkettävien
(itkettäväin)
partitiivi itkettävää itkettäviä
akkusatiivi itkettävä; itkettävän itkettävät
sisäpaikallissijat
inessiivi itkettävässä itkettävissä
elatiivi itkettävästä itkettävistä
illatiivi itkettävään itkettäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi itkettävällä itkettävillä
ablatiivi itkettävältä itkettäviltä
allatiivi itkettävälle itkettäville
muut sijamuodot
essiivi itkettävänä itkettävinä
translatiivi itkettäväksi itkettäviksi
abessiivi itkettävättä itkettävittä
instruktiivi itkettävin
komitatiivi itkettävine

itkettävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä itkettää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi itkettävä itkettävät
genetiivi itkettävän itkettävien
(itkettäväin)
partitiivi itkettävää itkettäviä
akkusatiivi itkettävä; itkettävän itkettävät
sisäpaikallissijat
inessiivi itkettävässä itkettävissä
elatiivi itkettävästä itkettävistä
illatiivi itkettävään itkettäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi itkettävällä itkettävillä
ablatiivi itkettävältä itkettäviltä
allatiivi itkettävälle itkettäville
muut sijamuodot
essiivi itkettävänä itkettävinä
translatiivi itkettäväksi itkettäviksi
abessiivi itkettävättä itkettävittä
instruktiivi itkettävin
komitatiivi itkettävine