itsenäistäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaitsenäistäminen (38)
- teonnimi verbistä itsenäistää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | itsenäistäminen | itsenäistämiset |
genetiivi | itsenäistämisen | itsenäistämisten itsenäistämisien |
partitiivi | itsenäistämistä | itsenäistämisiä |
akkusatiivi | itsenäistäminen; itsenäistämisen |
itsenäistämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | itsenäistämisessä | itsenäistämisissä |
elatiivi | itsenäistämisestä | itsenäistämisistä |
illatiivi | itsenäistämiseen | itsenäistämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | itsenäistämisellä | itsenäistämisillä |
ablatiivi | itsenäistämiseltä | itsenäistämisiltä |
allatiivi | itsenäistämiselle | itsenäistämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | itsenäistämisenä (itsenäistämisnä) |
itsenäistämisinä |
translatiivi | itsenäistämiseksi | itsenäistämisiksi |
abessiivi | itsenäistämisettä | itsenäistämisittä |
instruktiivi | – | itsenäistämisin |
komitatiivi | – | itsenäistämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | itsenäistämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
itsenäistämis- |
Etymologia
muokkaa- verbi itsenäistää + johdin -minen