itsenäistyminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaitsenäistyminen (38)
- teonnimi verbistä itsenäistyä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | itsenäistyminen | itsenäistymiset |
genetiivi | itsenäistymisen | itsenäistymisten itsenäistymisien |
partitiivi | itsenäistymistä | itsenäistymisiä |
akkusatiivi | itsenäistyminen; itsenäistymisen |
itsenäistymiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | itsenäistymisessä | itsenäistymisissä |
elatiivi | itsenäistymisestä | itsenäistymisistä |
illatiivi | itsenäistymiseen | itsenäistymisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | itsenäistymisellä | itsenäistymisillä |
ablatiivi | itsenäistymiseltä | itsenäistymisiltä |
allatiivi | itsenäistymiselle | itsenäistymisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | itsenäistymisenä (itsenäistymisnä) |
itsenäistymisinä |
translatiivi | itsenäistymiseksi | itsenäistymisiksi |
abessiivi | itsenäistymisettä | itsenäistymisittä |
instruktiivi | – | itsenäistymisin |
komitatiivi | – | itsenäistymisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | itsenäistymise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
itsenäistymis- |
Etymologia
muokkaaverbi itsenäistyä + johdin -minen