itsetyydyttäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaitsetyydyttäminen (38)
- teonnimi verbistä itsetyydyttää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | itsetyydyttäminen | itsetyydyttämiset |
genetiivi | itsetyydyttämisen | itsetyydyttämisten itsetyydyttämisien |
partitiivi | itsetyydyttämistä | itsetyydyttämisiä |
akkusatiivi | itsetyydyttäminen; itsetyydyttämisen |
itsetyydyttämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | itsetyydyttämisessä | itsetyydyttämisissä |
elatiivi | itsetyydyttämisestä | itsetyydyttämisistä |
illatiivi | itsetyydyttämiseen | itsetyydyttämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | itsetyydyttämisellä | itsetyydyttämisillä |
ablatiivi | itsetyydyttämiseltä | itsetyydyttämisiltä |
allatiivi | itsetyydyttämiselle | itsetyydyttämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | itsetyydyttämisenä (itsetyydyttämisnä) |
itsetyydyttämisinä |
translatiivi | itsetyydyttämiseksi | itsetyydyttämisiksi |
abessiivi | itsetyydyttämisettä | itsetyydyttämisittä |
instruktiivi | – | itsetyydyttämisin |
komitatiivi | – | itsetyydyttämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | itsetyydyttämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
itsetyydyttämis- |
Etymologia
muokkaa- verbi itsetyydyttää + johdin -minen