jännääminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaajännääminen (38)
- teonnimi verbistä jännätä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | jännääminen | jännäämiset |
genetiivi | jännäämisen | jännäämisten jännäämisien |
partitiivi | jännäämistä | jännäämisiä |
akkusatiivi | jännääminen; jännäämisen |
jännäämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | jännäämisessä | jännäämisissä |
elatiivi | jännäämisestä | jännäämisistä |
illatiivi | jännäämiseen | jännäämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | jännäämisellä | jännäämisillä |
ablatiivi | jännäämiseltä | jännäämisiltä |
allatiivi | jännäämiselle | jännäämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | jännäämisenä (jännäämisnä) |
jännäämisinä |
translatiivi | jännäämiseksi | jännäämisiksi |
abessiivi | jännäämisettä | jännäämisittä |
instruktiivi | – | jännäämisin |
komitatiivi | – | jännäämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | jännäämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
jännäämis- |