Substantiivi

muokkaa

järähtely (2)

  1. järähteleminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈjæræhˌt̪ely/
  • tavutus: jä‧räh‧te‧ly

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi järähtely järähtelyt
genetiivi järähtelyn järähtelyjen
järähtelyiden
järähtelyitten
partitiivi järähtelyä järähtelyitä
järähtelyjä
akkusatiivi järähtely;
järähtelyn
järähtelyt
sisäpaikallissijat
inessiivi järähtelyssä järähtelyissä
elatiivi järähtelystä järähtelyistä
illatiivi järähtelyyn järähtelyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi järähtelyllä järähtelyillä
ablatiivi järähtelyltä järähtelyiltä
allatiivi järähtelylle järähtelyille
muut sijamuodot
essiivi järähtelynä järähtelyinä
translatiivi järähtelyksi järähtelyiksi
abessiivi järähtelyttä järähtelyittä
instruktiivi järähtelyin
komitatiivi järähtelyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo järähtely-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa