Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

järeys (40)[1]

  1. se, että on järeä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈjæreys/ tai /ˈjærey̯s/
  • tavutus: jä‧re‧ys / jä‧reys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi järeys järeydet
genetiivi järeyden järeyksien
partitiivi järeyttä järeyksiä
akkusatiivi järeys;
järeyden
järeydet
sisäpaikallissijat
inessiivi järeydessä järeyksissä
elatiivi järeydestä järeyksistä
illatiivi järeyteen järeyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi järeydellä järeyksillä
ablatiivi järeydeltä järeyksiltä
allatiivi järeydelle järeyksille
muut sijamuodot
essiivi järeytenä järeyksinä
translatiivi järeydeksi järeyksiksi
abessiivi järeydettä järeyksittä
instruktiivi järeyksin
komitatiivi järeyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo järeyde-
vahva vartalo järeyte-
konsonantti-
vartalo
järeyt-

Etymologia muokkaa

sanan järeä vartalosta järe- ja suffiksista -ys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • järeys Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40