Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

järjettömyys (40)

  1. se, että on järjetön
  2. järjetön teko

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈjærjet̪ˌt̪ømyːs/
  • tavutus: jär‧jet‧tö‧myys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi järjettömyys järjettömyydet
genetiivi järjettömyyden järjettömyyksien
partitiivi järjettömyyttä järjettömyyksiä
akkusatiivi järjettömyys;
järjettömyyden
järjettömyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi järjettömyydessä järjettömyyksissä
elatiivi järjettömyydestä järjettömyyksistä
illatiivi järjettömyyteen järjettömyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi järjettömyydellä järjettömyyksillä
ablatiivi järjettömyydeltä järjettömyyksiltä
allatiivi järjettömyydelle järjettömyyksille
muut sijamuodot
essiivi järjettömyytenä järjettömyyksinä
translatiivi järjettömyydeksi järjettömyyksiksi
abessiivi järjettömyydettä järjettömyyksittä
instruktiivi järjettömyyksin
komitatiivi järjettömyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo järjettömyyde-
vahva vartalo järjettömyyte-
konsonantti-
vartalo
järjettömyyt-

Etymologia muokkaa

sanan järjetön vartalosta järjettöm- ja suffiksista -yys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa