järkeileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaajärkeileminen (38)
- teonnimi verbistä järkeillä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | järkeileminen | järkeilemiset |
| genetiivi | järkeilemisen | järkeilemisten järkeilemisien |
| partitiivi | järkeilemistä | järkeilemisiä |
| akkusatiivi | järkeileminen; järkeilemisen |
järkeilemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | järkeilemisessä | järkeilemisissä |
| elatiivi | järkeilemisestä | järkeilemisistä |
| illatiivi | järkeilemiseen | järkeilemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | järkeilemisellä | järkeilemisillä |
| ablatiivi | järkeilemiseltä | järkeilemisiltä |
| allatiivi | järkeilemiselle | järkeilemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | järkeilemisenä (järkeilemisnä) |
järkeilemisinä |
| translatiivi | järkeilemiseksi | järkeilemisiksi |
| abessiivi | järkeilemisettä | järkeilemisittä |
| instruktiivi | – | järkeilemisin |
| komitatiivi | – | järkeilemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | järkeilemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
järkeilemis- | |