jaaritteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaajaaritteleminen (38)
- teonnimi verbistä jaaritella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | jaaritteleminen | jaarittelemiset |
genetiivi | jaarittelemisen | jaarittelemisten jaarittelemisien |
partitiivi | jaarittelemista | jaarittelemisia |
akkusatiivi | jaaritteleminen; jaarittelemisen |
jaarittelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | jaarittelemisessa | jaarittelemisissa |
elatiivi | jaarittelemisesta | jaarittelemisista |
illatiivi | jaarittelemiseen | jaarittelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | jaarittelemisella | jaarittelemisilla |
ablatiivi | jaarittelemiselta | jaarittelemisilta |
allatiivi | jaarittelemiselle | jaarittelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | jaarittelemisena (jaarittelemisna) |
jaarittelemisina |
translatiivi | jaarittelemiseksi | jaarittelemisiksi |
abessiivi | jaarittelemisetta | jaarittelemisitta |
instruktiivi | – | jaarittelemisin |
komitatiivi | – | jaarittelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | jaarittelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
jaarittelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi jaaritella + johdin -minen