jaarittelu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaajaarittelu (2)
- se, että joku jaarittelee tai että jaaritellaan
- Pitkästytti toiset turhalla jaarittelullaan.
- Lopetetaan jaarittelu ja ryhdytään hommiin.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈjɑːrit̪ˌt̪elu/
- tavutus: jaa‧rit‧te‧lu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | jaarittelu | jaarittelut |
genetiivi | jaarittelun | jaarittelujen jaaritteluiden jaaritteluitten |
partitiivi | jaarittelua | jaaritteluita jaaritteluja |
akkusatiivi | jaarittelu; jaarittelun |
jaarittelut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | jaarittelussa | jaaritteluissa |
elatiivi | jaarittelusta | jaaritteluista |
illatiivi | jaaritteluun | jaaritteluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | jaarittelulla | jaaritteluilla |
ablatiivi | jaarittelulta | jaaritteluilta |
allatiivi | jaarittelulle | jaaritteluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | jaaritteluna | jaaritteluina |
translatiivi | jaaritteluksi | jaaritteluiksi |
abessiivi | jaarittelutta | jaaritteluitta |
instruktiivi | – | jaaritteluin |
komitatiivi | – | jaaritteluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | jaarittelu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaa- verbi jaaritella + johdin -u
Aiheesta muualla
muokkaa- jaarittelu Kielitoimiston sanakirjassa