jakaantuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaajakaantuminen (38)
- teonnimi verbistä jakaantua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jakaantuminen | jakaantumiset |
| genetiivi | jakaantumisen | jakaantumisten jakaantumisien |
| partitiivi | jakaantumista | jakaantumisia |
| akkusatiivi | jakaantuminen; jakaantumisen |
jakaantumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jakaantumisessa | jakaantumisissa |
| elatiivi | jakaantumisesta | jakaantumisista |
| illatiivi | jakaantumiseen | jakaantumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jakaantumisella | jakaantumisilla |
| ablatiivi | jakaantumiselta | jakaantumisilta |
| allatiivi | jakaantumiselle | jakaantumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jakaantumisena (jakaantumisna) |
jakaantumisina |
| translatiivi | jakaantumiseksi | jakaantumisiksi |
| abessiivi | jakaantumisetta | jakaantumisitta |
| instruktiivi | – | jakaantumisin |
| komitatiivi | – | jakaantumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jakaantumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
jakaantumis- | |