Adjektiivi

muokkaa

jakamaton (34-C)

  1. sellainen, jota ei ole (vielä) jaettu
    jakamaton kuolinpesä
    Jokainen lapsi nauttii, kun saa vanhemman jakamattoman huomion osakseen. (mll.fi)
  2. sellainen, jota ei voi jakaa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈjɑkɑˌmɑt̪on/
  • tavutus: ja‧ka‧ma‧ton

Aiheesta muualla

muokkaa

jakamaton

  1. (taivutusmuoto) kielteinen agenttipartisiippi verbistä jakaa

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jakamaton jakamattomat
genetiivi jakamattoman jakamattomien
(jakamatonten)
partitiivi jakamatonta jakamattomia
akkusatiivi jakamaton;
jakamattoman
jakamattomat
sisäpaikallissijat
inessiivi jakamattomassa jakamattomissa
elatiivi jakamattomasta jakamattomista
illatiivi jakamattomaan jakamattomiin
ulkopaikallissijat
adessiivi jakamattomalla jakamattomilla
ablatiivi jakamattomalta jakamattomilta
allatiivi jakamattomalle jakamattomille
muut sijamuodot
essiivi jakamattomana
(jakamatonna)
jakamattomina
translatiivi jakamattomaksi jakamattomiksi
abessiivi jakamattomatta jakamattomitta
instruktiivi jakamattomin
komitatiivi jakamattomine
vartalot
vokaalivartalo {{{vart.vok}}}
heikko vartalo {{{vart.heik}}}
vahva vartalo {{{vart.vah}}}
konsonantti-
vartalo
{{{vart.kons}}}