jakamaton
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaa- sellainen, jota ei ole (vielä) jaettu
- jakamaton kuolinpesä
- Jokainen lapsi nauttii, kun saa vanhemman jakamattoman huomion osakseen. (mll.fi)
- sellainen, jota ei voi jakaa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈjɑkɑˌmɑt̪on/
- tavutus: ja‧ka‧ma‧ton
Aiheesta muualla
muokkaa- jakamaton Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
muokkaajakamaton
- (taivutusmuoto) kielteinen agenttipartisiippi verbistä jakaa
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | jakamaton | jakamattomat |
genetiivi | jakamattoman | jakamattomien (jakamatonten) |
partitiivi | jakamatonta | jakamattomia |
akkusatiivi | jakamaton; jakamattoman |
jakamattomat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | jakamattomassa | jakamattomissa |
elatiivi | jakamattomasta | jakamattomista |
illatiivi | jakamattomaan | jakamattomiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | jakamattomalla | jakamattomilla |
ablatiivi | jakamattomalta | jakamattomilta |
allatiivi | jakamattomalle | jakamattomille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | jakamattomana (jakamatonna) |
jakamattomina |
translatiivi | jakamattomaksi | jakamattomiksi |
abessiivi | jakamattomatta | jakamattomitta |
instruktiivi | – | jakamattomin |
komitatiivi | – | jakamattomine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} |