jalkio

Suomi

Substantiivi

jalkio (3) (monikko jalkiot)

(musiikki) jaloilla paineltava urkujen tai muun vastaavan koskettimisto

Ääntäminen

IPA: /ˈjɑlkio/
tavutus: jal‧ki‧o

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	jalkio	jalkiot
genetiivi	jalkion	jalkioiden jalkioitten
partitiivi	jalkiota	jalkioita
akkusatiivi	jalkio; jalkion	jalkiot
sisäpaikallissijat
inessiivi	jalkiossa	jalkioissa
elatiivi	jalkiosta	jalkioista
illatiivi	jalkioon	jalkioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	jalkiolla	jalkioilla
ablatiivi	jalkiolta	jalkioilta
allatiivi	jalkiolle	jalkioille
muut sijamuodot
essiivi	jalkiona	jalkioina
translatiivi	jalkioksi	jalkioiksi
abessiivi	jalkiotta	jalkioitta
instruktiivi	–	jalkioin
komitatiivi	–	jalkioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	jalkio-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. jaloilla paineltava urkujen tai muun vastaavan koskettimisto

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

sormio

Aiheesta muualla

jalkio Kielitoimiston sanakirjassa