Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

jalkio (3) (monikko jalkiot)

  1. (musiikki) jaloilla paineltava urkujen tai muun vastaavan koskettimisto

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈjɑlkio/
  • tavutus: jal‧ki‧o

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jalkio jalkiot
genetiivi jalkion jalkioiden
jalkioitten
partitiivi jalkiota jalkioita
akkusatiivi jalkio;
jalkion
jalkiot
sisäpaikallissijat
inessiivi jalkiossa jalkioissa
elatiivi jalkiosta jalkioista
illatiivi jalkioon jalkioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi jalkiolla jalkioilla
ablatiivi jalkiolta jalkioilta
allatiivi jalkiolle jalkioille
muut sijamuodot
essiivi jalkiona jalkioina
translatiivi jalkioksi jalkioiksi
abessiivi jalkiotta jalkioitta
instruktiivi jalkioin
komitatiivi jalkioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo jalkio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • jalkio Kielitoimiston sanakirjassa