Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

jallitus (39)

  1. jallittamisen toteutus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈjɑlːit̪us/
  • tavutus: jal‧li‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jallitus jallitukset
genetiivi jallituksen jallitusten
jallituksien
partitiivi jallitusta jallituksia
akkusatiivi jallitus;
jallituksen
jallitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi jallituksessa jallituksissa
elatiivi jallituksesta jallituksista
illatiivi jallitukseen jallituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi jallituksella jallituksilla
ablatiivi jallitukselta jallituksilta
allatiivi jallitukselle jallituksille
muut sijamuodot
essiivi jallituksena jallituksina
translatiivi jallitukseksi jallituksiksi
abessiivi jallituksetta jallituksitta
instruktiivi jallituksin
komitatiivi jallituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo jallitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
jallitus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä jallittaa (jallit- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa