janitsaari
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
janitsaari (5)
- osmanien armeijan eliittijoukko, jota täydennettiin ottamalla kristittyjä orjia
- Kristittyjä ei valloituksen jälkeen pakkokäännytetty vaan heille määrättiin vain veroja. – – Käytössä oli mm. "poikavero", joka määräsi joka viidennen kristityn poikalapsen luovutettavaksi sulttaanille, jotta heistä voitiin kasvattaa janitsaareja.[1]
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈjɑnit̪ˌsɑːri/
- tavutus: ja‧nit‧saa‧ri
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | janitsaari | janitsaarit |
| genetiivi | janitsaarin | janitsaarien (janitsaarein) |
| partitiivi | janitsaaria | janitsaareja |
| akkusatiivi | janitsaari; janitsaarin |
janitsaarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | janitsaarissa | janitsaareissa |
| elatiivi | janitsaarista | janitsaareista |
| illatiivi | janitsaariin | janitsaareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | janitsaarilla | janitsaareilla |
| ablatiivi | janitsaarilta | janitsaareilta |
| allatiivi | janitsaarille | janitsaareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | janitsaarina | janitsaareina |
| translatiivi | janitsaariksi | janitsaareiksi |
| abessiivi | janitsaaritta | janitsaareitta |
| instruktiivi | – | janitsaarein |
| komitatiivi | – | janitsaareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | janitsaari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. ottomaanien armeijan eliittijoukko
|
Aiheesta muualla muokkaa
- janitsaari Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Laaksonen, Hannu. Myöhäiskeskiaika ja renessanssi. Maailmanhistorian pikkujättiläinen. WSOY. Porvoo. 1988. ISBN 951-0-15101-7: s. 332