jaottelu

Suomi

Substantiivi

jaottelu (2)

jaotteleminen

Ääntäminen

IPA: /ˈjɑot̪ˌt̪elu/
tavutus: ja‧ot‧te‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	jaottelu	jaottelut
genetiivi	jaottelun	jaottelujen jaotteluiden jaotteluitten
partitiivi	jaottelua	jaotteluita jaotteluja
akkusatiivi	jaottelu; jaottelun	jaottelut
sisäpaikallissijat
inessiivi	jaottelussa	jaotteluissa
elatiivi	jaottelusta	jaotteluista
illatiivi	jaotteluun	jaotteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	jaottelulla	jaotteluilla
ablatiivi	jaottelulta	jaotteluilta
allatiivi	jaottelulle	jaotteluille
muut sijamuodot
essiivi	jaotteluna	jaotteluina
translatiivi	jaotteluksi	jaotteluiksi
abessiivi	jaottelutta	jaotteluitta
instruktiivi	–	jaotteluin
komitatiivi	–	jaotteluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	jaottelu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi jaotella ((vahva) vokaalivartalo jaottel|e-) + johdin -u

Käännökset

1. jaotteleminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

jaottelu Kielitoimiston sanakirjassa