jehu
Katso myös: Jehu |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (arkikieltä) vahva henkilö, pomo
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈjehu/
- tavutus: je‧hu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | jehu | jehut |
genetiivi | jehun | jehujen |
partitiivi | jehua | jehuja |
akkusatiivi | jehu; jehun |
jehut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | jehussa | jehuissa |
elatiivi | jehusta | jehuista |
illatiivi | jehuun | jehuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | jehulla | jehuilla |
ablatiivi | jehulta | jehuilta |
allatiivi | jehulle | jehuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | jehuna | jehuina |
translatiivi | jehuksi | jehuiksi |
abessiivi | jehutta | jehuitta |
instruktiivi | – | jehuin |
komitatiivi | – | jehuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | jehu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaVanhan testamentin 2:ssa Kuningasten kirjassa esiintyvän Israelin kuninkaan, Jehun, nimestä[2]
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- jehu Kielitoimiston sanakirjassa
Englanti
muokkaaSubstantiivi
muokkaajehu (monikko jehus)
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1
- ↑ Kirsti Aapala: Monena mikot maailmalla. Kielikello, 2005, nro 3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.9.2017