jengiytyminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaajengiytyminen (38)
- teonnimi verbistä jengiytyä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jengiytyminen | jengiytymiset |
| genetiivi | jengiytymisen | jengiytymisten jengiytymisien |
| partitiivi | jengiytymistä | jengiytymisiä |
| akkusatiivi | jengiytyminen; jengiytymisen |
jengiytymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jengiytymisessä | jengiytymisissä |
| elatiivi | jengiytymisestä | jengiytymisistä |
| illatiivi | jengiytymiseen | jengiytymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jengiytymisellä | jengiytymisillä |
| ablatiivi | jengiytymiseltä | jengiytymisiltä |
| allatiivi | jengiytymiselle | jengiytymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jengiytymisenä (jengiytymisnä) |
jengiytymisinä |
| translatiivi | jengiytymiseksi | jengiytymisiksi |
| abessiivi | jengiytymisettä | jengiytymisittä |
| instruktiivi | – | jengiytymisin |
| komitatiivi | – | jengiytymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jengiytymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
jengiytymis- | |