jonisoiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaajonisoiminen (38)
- teonnimi verbistä jonisoida
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jonisoiminen | jonisoimiset |
| genetiivi | jonisoimisen | jonisoimisten jonisoimisien |
| partitiivi | jonisoimista | jonisoimisia |
| akkusatiivi | jonisoiminen; jonisoimisen |
jonisoimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jonisoimisessa | jonisoimisissa |
| elatiivi | jonisoimisesta | jonisoimisista |
| illatiivi | jonisoimiseen | jonisoimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jonisoimisella | jonisoimisilla |
| ablatiivi | jonisoimiselta | jonisoimisilta |
| allatiivi | jonisoimiselle | jonisoimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jonisoimisena (jonisoimisna) |
jonisoimisina |
| translatiivi | jonisoimiseksi | jonisoimisiksi |
| abessiivi | jonisoimisetta | jonisoimisitta |
| instruktiivi | – | jonisoimisin |
| komitatiivi | – | jonisoimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jonisoimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
jonisoimis- | |