jossitteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaajossitteleminen (38)
- teonnimi verbistä jossitella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | jossitteleminen | jossittelemiset |
genetiivi | jossittelemisen | jossittelemisten jossittelemisien |
partitiivi | jossittelemista | jossittelemisia |
akkusatiivi | jossitteleminen; jossittelemisen |
jossittelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | jossittelemisessa | jossittelemisissa |
elatiivi | jossittelemisesta | jossittelemisista |
illatiivi | jossittelemiseen | jossittelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | jossittelemisella | jossittelemisilla |
ablatiivi | jossittelemiselta | jossittelemisilta |
allatiivi | jossittelemiselle | jossittelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | jossittelemisena (jossittelemisna) |
jossittelemisina |
translatiivi | jossittelemiseksi | jossittelemisiksi |
abessiivi | jossittelemisetta | jossittelemisitta |
instruktiivi | – | jossittelemisin |
komitatiivi | – | jossittelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | jossittelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
jossittelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi jossitella + johdin -minen