Substantiivi

muokkaa

jouheus (40)[1]

  1. se, että on jouhea

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈjou̯heus/ tai /ˈjou̯heu̯s/
  • tavutus: jou‧he‧us / jou‧heus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jouheus jouheudet
genetiivi jouheuden jouheuksien
partitiivi jouheutta jouheuksia
akkusatiivi jouheus;
jouheuden
jouheudet
sisäpaikallissijat
inessiivi jouheudessa jouheuksissa
elatiivi jouheudesta jouheuksista
illatiivi jouheuteen jouheuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi jouheudella jouheuksilla
ablatiivi jouheudelta jouheuksilta
allatiivi jouheudelle jouheuksille
muut sijamuodot
essiivi jouheutena jouheuksina
translatiivi jouheudeksi jouheuksiksi
abessiivi jouheudetta jouheuksitta
instruktiivi jouheuksin
komitatiivi jouheuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo jouheude-
vahva vartalo jouheute-
konsonantti-
vartalo
jouheut-

Etymologia

muokkaa

sanan jouhea vartalosta jouhe- ja suffiksista -us

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • jouheus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40