Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

jouheus (40)[1]

  1. se, että on jouhea

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈjou̯heus/ tai /ˈjou̯heu̯s/
  • tavutus: jou‧he‧us / jou‧heus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jouheus jouheudet
genetiivi jouheuden jouheuksien
partitiivi jouheutta jouheuksia
akkusatiivi jouheus;
jouheuden
jouheudet
sisäpaikallissijat
inessiivi jouheudessa jouheuksissa
elatiivi jouheudesta jouheuksista
illatiivi jouheuteen jouheuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi jouheudella jouheuksilla
ablatiivi jouheudelta jouheuksilta
allatiivi jouheudelle jouheuksille
muut sijamuodot
essiivi jouheutena jouheuksina
translatiivi jouheudeksi jouheuksiksi
abessiivi jouheudetta jouheuksitta
instruktiivi jouheuksin
komitatiivi jouheuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo jouheude-
vahva vartalo jouheute-
konsonantti-
vartalo
jouheut-

Etymologia muokkaa

sanan jouhea vartalosta jouhe- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • jouheus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40