juhlija
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaajuhlija (12)
- henkilö, joka juhlii
- juhlijat kokoontuivat saliin
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈjuhlijɑ/
- tavutus: juh‧li‧ja
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | juhlija | juhlijat |
| genetiivi | juhlijan | juhlijoiden juhlijoitten (juhlijain) |
| partitiivi | juhlijaa | juhlijoita |
| akkusatiivi | juhlija; juhlijan |
juhlijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | juhlijassa | juhlijoissa |
| elatiivi | juhlijasta | juhlijoista |
| illatiivi | juhlijaan | juhlijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | juhlijalla | juhlijoilla |
| ablatiivi | juhlijalta | juhlijoilta |
| allatiivi | juhlijalle | juhlijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | juhlijana | juhlijoina |
| translatiivi | juhlijaksi | juhlijoiksi |
| abessiivi | juhlijatta | juhlijoitta |
| instruktiivi | – | juhlijoin |
| komitatiivi | – | juhlijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | juhlija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaajohdettu verbistä juhlia
Aiheesta muualla
muokkaa- juhlija Kielitoimiston sanakirjassa