Substantiivi

muokkaa

juippi (5-B)[1]

  1. epämääräisesti käyttäytyvä, yleensä epäluotettava mieshenkilö; hamppari, retku, roikale

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈjui̯pːi/
  • tavutus: juip‧pi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi juippi juipit
genetiivi juipin juippien
(juippein)
partitiivi juippia juippeja
akkusatiivi juippi;
juipin
juipit
sisäpaikallissijat
inessiivi juipissa juipeissa
elatiivi juipista juipeista
illatiivi juippiin juippeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi juipilla juipeilla
ablatiivi juipilta juipeilta
allatiivi juipille juipeille
muut sijamuodot
essiivi juippina juippeina
translatiivi juipiksi juipeiksi
abessiivi juipitta juipeitta
instruktiivi juipein
komitatiivi juippeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo juipi-
vahva vartalo juippi-
konsonantti-
vartalo
-

Huomautukset

muokkaa

älä sekoita sanaan juppi

Aiheesta muualla

muokkaa
  • juippi Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-B