juksaaminen
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
juksaaminen (38)
- teonnimi verbistä juksata
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | juksaaminen | juksaamiset |
genetiivi | juksaamisen | juksaamisten juksaamisien |
partitiivi | juksaamista | juksaamisia |
akkusatiivi | juksaaminen; juksaamisen |
juksaamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | juksaamisessa | juksaamisissa |
elatiivi | juksaamisesta | juksaamisista |
illatiivi | juksaamiseen | juksaamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | juksaamisella | juksaamisilla |
ablatiivi | juksaamiselta | juksaamisilta |
allatiivi | juksaamiselle | juksaamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | juksaamisena (juksaamisna) |
juksaamisina |
translatiivi | juksaamiseksi | juksaamisiksi |
abessiivi | juksaamisetta | juksaamisitta |
instruktiivi | – | juksaamisin |
komitatiivi | – | juksaamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | juksaamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
juksaamis- |