julistaja
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaajulistaja (10)
- henkilö, joka julistaa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈjulisˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: ju‧lis‧ta‧ja
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | julistaja | julistajat |
genetiivi | julistajan | julistajien (julistajain) |
partitiivi | julistajaa | julistajia |
akkusatiivi | julistaja; julistajan |
julistajat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | julistajassa | julistajissa |
elatiivi | julistajasta | julistajista |
illatiivi | julistajaan | julistajiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | julistajalla | julistajilla |
ablatiivi | julistajalta | julistajilta |
allatiivi | julistajalle | julistajille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | julistajana | julistajina |
translatiivi | julistajaksi | julistajiksi |
abessiivi | julistajatta | julistajitta |
instruktiivi | – | julistajin |
komitatiivi | – | julistajine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | julistaja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka julistaa
|
Aiheesta muualla
muokkaa- julistaja Kielitoimiston sanakirjassa