julistaja
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaajulistaja (10)
- henkilö, joka julistaa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈjulisˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: ju‧lis‧ta‧ja
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | julistaja | julistajat |
| genetiivi | julistajan | julistajien (julistajain) |
| partitiivi | julistajaa | julistajia |
| akkusatiivi | julistaja; julistajan |
julistajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | julistajassa | julistajissa |
| elatiivi | julistajasta | julistajista |
| illatiivi | julistajaan | julistajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | julistajalla | julistajilla |
| ablatiivi | julistajalta | julistajilta |
| allatiivi | julistajalle | julistajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | julistajana | julistajina |
| translatiivi | julistajaksi | julistajiksi |
| abessiivi | julistajatta | julistajitta |
| instruktiivi | – | julistajin |
| komitatiivi | – | julistajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | julistaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka julistaa
|
Aiheesta muualla
muokkaa- julistaja Kielitoimiston sanakirjassa