Katso myös: Junnu

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

junnu (1)[1]

  1. (arkikieltä) junioriurheilija
  2. (arkikieltä) alaikäinen henkilö

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈjunːu/
  • tavutus: jun‧nu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi junnu junnut
genetiivi junnun junnujen
partitiivi junnua junnuja
akkusatiivi junnu;
junnun
junnut
sisäpaikallissijat
inessiivi junnussa junnuissa
elatiivi junnusta junnuista
illatiivi junnuun junnuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi junnulla junnuilla
ablatiivi junnulta junnuilta
allatiivi junnulle junnuille
muut sijamuodot
essiivi junnuna junnuina
translatiivi junnuksi junnuiksi
abessiivi junnutta junnuitta
instruktiivi junnuin
komitatiivi junnuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo junnu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • junnu Kielitoimiston sanakirjassa

Sisilia muokkaa

Adjektiivi muokkaa

junnu

  1. vaalea

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1