Katso myös: Junnu

Substantiivi

muokkaa

junnu (1)[1]

  1. (arkikieltä) junioriurheilija
  2. (arkikieltä) alaikäinen henkilö

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈjunːu/
  • tavutus: jun‧nu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi junnu junnut
genetiivi junnun junnujen
partitiivi junnua junnuja
akkusatiivi junnu;
junnun
junnut
sisäpaikallissijat
inessiivi junnussa junnuissa
elatiivi junnusta junnuista
illatiivi junnuun junnuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi junnulla junnuilla
ablatiivi junnulta junnuilta
allatiivi junnulle junnuille
muut sijamuodot
essiivi junnuna junnuina
translatiivi junnuksi junnuiksi
abessiivi junnutta junnuitta
instruktiivi junnuin
komitatiivi junnuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo junnu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • junnu Kielitoimiston sanakirjassa

Sisilia

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

junnu

  1. vaalea

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1