Substantiivi

muokkaa

juntta (10-C)

  1. paalutuksessa käytettävä työväline, jolla paalua isketään

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈjunt̪ːɑ/
  • tavutus: junt‧ta

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi juntta juntat
genetiivi juntan junttien
(junttain)
partitiivi junttaa junttia
akkusatiivi juntta;
juntan
juntat
sisäpaikallissijat
inessiivi juntassa juntissa
elatiivi juntasta juntista
illatiivi junttaan junttiin
ulkopaikallissijat
adessiivi juntalla juntilla
ablatiivi juntalta juntilta
allatiivi juntalle juntille
muut sijamuodot
essiivi junttana junttina
translatiivi juntaksi juntiksi
abessiivi juntatta juntitta
instruktiivi juntin
komitatiivi junttine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo junta-
vahva vartalo juntta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

[1] paalutuksessa käytettävä työväline:

Yhdyssanat
muokkaa

paalujuntta

Substantiivi

muokkaa

juntta (10-C)

  1. sotilashallitus tai muu politiikassa vaikutusvaltainen ryhmittymä
    Mauritanian juntta vapautti islamisteja. (ts.fi)

Etymologia

muokkaa

[1] vaikutusvaltainen ryhmittymä: espanjan sanasta junta

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

sotilasjuntta

Substantiivi

muokkaa

juntta (10-C)

  1. (murteellinen, Itä-Uusimaa) vaaleista jauhoista leivottu leipä
  2. (murteellinen, Itä-Uusimaa) isoiksi pitkoiksi leivottu pullapitko

Etymologia

muokkaa

<< venäjän kielen фунт (funt, 'vanha venäläinen painoyksikkö, joka on noin 410 grammaa')

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

junttapulla

Aiheesta muualla

muokkaa
  • juntta Kielitoimiston sanakirjassa