Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

juoheus (40)[1]

  1. se, että on juohea

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈjuo̯heus/ tai /ˈjuo̯heu̯s/
  • tavutus: juo‧he‧us / juo‧heus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi juoheus juoheudet
genetiivi juoheuden juoheuksien
partitiivi juoheutta juoheuksia
akkusatiivi juoheus;
juoheuden
juoheudet
sisäpaikallissijat
inessiivi juoheudessa juoheuksissa
elatiivi juoheudesta juoheuksista
illatiivi juoheuteen juoheuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi juoheudella juoheuksilla
ablatiivi juoheudelta juoheuksilta
allatiivi juoheudelle juoheuksille
muut sijamuodot
essiivi juoheutena juoheuksina
translatiivi juoheudeksi juoheuksiksi
abessiivi juoheudetta juoheuksitta
instruktiivi juoheuksin
komitatiivi juoheuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo juoheude-
vahva vartalo juoheute-
konsonantti-
vartalo
juoheut-

Etymologia muokkaa

sanan juohea vartalosta juohe- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • juoheus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40