Katso myös: Juurakko

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

juurakko (4-A)[1]

  1. (kasvitiede) versokasvin monivuotinen maaverso.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈjuːrɑkːo/
  • tavutus: juu‧rak‧ko

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi juurakko juurakot
genetiivi juurakon juurakoiden
juurakoitten
juurakkojen
partitiivi juurakkoa juurakkoja
juurakoita
akkusatiivi juurakko;
juurakon
juurakot
sisäpaikallissijat
inessiivi juurakossa juurakoissa
elatiivi juurakosta juurakoista
illatiivi juurakkoon juurakkoihin
juurakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi juurakolla juurakoilla
ablatiivi juurakolta juurakoilta
allatiivi juurakolle juurakoille
muut sijamuodot
essiivi juurakkona juurakkoina
juurakoina
translatiivi juurakoksi juurakoiksi
abessiivi juurakotta juurakoitta
instruktiivi juurakoin
komitatiivi juurakkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo juurako-
vahva vartalo juurakko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A