Katso myös: Juurakko

Substantiivi

muokkaa

juurakko (4-A)[1]

  1. (kasvitiede) versokasvin monivuotinen maaverso.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈjuːrɑkːo/
  • tavutus: juu‧rak‧ko

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi juurakko juurakot
genetiivi juurakon juurakoiden
juurakoitten
juurakkojen
partitiivi juurakkoa juurakkoja
juurakoita
akkusatiivi juurakko;
juurakon
juurakot
sisäpaikallissijat
inessiivi juurakossa juurakoissa
elatiivi juurakosta juurakoista
illatiivi juurakkoon juurakkoihin
juurakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi juurakolla juurakoilla
ablatiivi juurakolta juurakoilta
allatiivi juurakolle juurakoille
muut sijamuodot
essiivi juurakkona juurakkoina
juurakoina
translatiivi juurakoksi juurakoiksi
abessiivi juurakotta juurakoitta
instruktiivi juurakoin
komitatiivi juurakkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo juurako-
vahva vartalo juurakko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A