juurtava
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
juurtava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä juurtaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | juurtava | juurtavat |
| genetiivi | juurtavan | juurtavien (juurtavain) |
| partitiivi | juurtavaa | juurtavia |
| akkusatiivi | juurtava; juurtavan | juurtavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | juurtavassa | juurtavissa |
| elatiivi | juurtavasta | juurtavista |
| illatiivi | juurtavaan | juurtaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | juurtavalla | juurtavilla |
| ablatiivi | juurtavalta | juurtavilta |
| allatiivi | juurtavalle | juurtaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | juurtavana | juurtavina |
| translatiivi | juurtavaksi | juurtaviksi |
| abessiivi | juurtavatta | juurtavitta |
| instruktiivi | – | juurtavin |
| komitatiivi | – | juurtavine |