juuttuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaajuuttuminen (38)
- teonnimi verbistä juuttua
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | juuttuminen | juuttumiset |
genetiivi | juuttumisen | juuttumisten juuttumisien |
partitiivi | juuttumista | juuttumisia |
akkusatiivi | juuttuminen; juuttumisen |
juuttumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | juuttumisessa | juuttumisissa |
elatiivi | juuttumisesta | juuttumisista |
illatiivi | juuttumiseen | juuttumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | juuttumisella | juuttumisilla |
ablatiivi | juuttumiselta | juuttumisilta |
allatiivi | juuttumiselle | juuttumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | juuttumisena (juuttumisna) |
juuttumisina |
translatiivi | juuttumiseksi | juuttumisiksi |
abessiivi | juuttumisetta | juuttumisitta |
instruktiivi | – | juuttumisin |
komitatiivi | – | juuttumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | juuttumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
juuttumis- |