Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

jyhkeys (40)[1]

  1. se, että on jyhkeä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈjyhkeys/ tai /ˈjyhkey̯s/
  • tavutus: jyh‧ke‧ys / jyh‧keys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jyhkeys jyhkeydet
genetiivi jyhkeyden jyhkeyksien
partitiivi jyhkeyttä jyhkeyksiä
akkusatiivi jyhkeys;
jyhkeyden
jyhkeydet
sisäpaikallissijat
inessiivi jyhkeydessä jyhkeyksissä
elatiivi jyhkeydestä jyhkeyksistä
illatiivi jyhkeyteen jyhkeyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi jyhkeydellä jyhkeyksillä
ablatiivi jyhkeydeltä jyhkeyksiltä
allatiivi jyhkeydelle jyhkeyksille
muut sijamuodot
essiivi jyhkeytenä jyhkeyksinä
translatiivi jyhkeydeksi jyhkeyksiksi
abessiivi jyhkeydettä jyhkeyksittä
instruktiivi jyhkeyksin
komitatiivi jyhkeyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo jyhkeyde-
vahva vartalo jyhkeyte-
konsonantti-
vartalo
jyhkeyt-

Etymologia muokkaa

sanan jyhkeä vartalosta jyhke- ja suffiksista -ys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • jyhkeys Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40