jyrinä
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaajyrinä (12)
- matalataajuinen, jonkin verran särkynyt ääni
- ukkosen jyrinä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈjyrinæ/
- tavutus: jy‧ri‧nä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jyrinä | jyrinät |
| genetiivi | jyrinän | jyrinöiden jyrinöitten (jyrinäin) |
| partitiivi | jyrinää | jyrinöitä |
| akkusatiivi | jyrinä; jyrinän |
jyrinät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jyrinässä | jyrinöissä |
| elatiivi | jyrinästä | jyrinöistä |
| illatiivi | jyrinään | jyrinöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jyrinällä | jyrinöillä |
| ablatiivi | jyrinältä | jyrinöiltä |
| allatiivi | jyrinälle | jyrinöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jyrinänä | jyrinöinä |
| translatiivi | jyrinäksi | jyrinöiksi |
| abessiivi | jyrinättä | jyrinöittä |
| instruktiivi | – | jyrinöin |
| komitatiivi | – | jyrinöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jyrinä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- jyrinä Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
muokkaajyrinä
- (taivutusmuoto) monikon essiivimuoto sanasta jyrä