jyvittäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaajyvittäminen (38)
- teonnimi verbistä jyvittää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | jyvittäminen | jyvittämiset |
genetiivi | jyvittämisen | jyvittämisten jyvittämisien |
partitiivi | jyvittämistä | jyvittämisiä |
akkusatiivi | jyvittäminen; jyvittämisen |
jyvittämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | jyvittämisessä | jyvittämisissä |
elatiivi | jyvittämisestä | jyvittämisistä |
illatiivi | jyvittämiseen | jyvittämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | jyvittämisellä | jyvittämisillä |
ablatiivi | jyvittämiseltä | jyvittämisiltä |
allatiivi | jyvittämiselle | jyvittämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | jyvittämisenä (jyvittämisnä) |
jyvittämisinä |
translatiivi | jyvittämiseksi | jyvittämisiksi |
abessiivi | jyvittämisettä | jyvittämisittä |
instruktiivi | – | jyvittämisin |
komitatiivi | – | jyvittämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | jyvittämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
jyvittämis- |