kääkkä
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (halventava) vanha, huonotuulinen ihminen, mielipiteissään joustamaton henkilö, käsityksiltään jäykkä valittaja
- kääpiöpinseri
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkæːkːæ/
- tavutus: kääk‧kä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kääkkä | kääkät |
| genetiivi | kääkän | kääkkien (kääkkäin) |
| partitiivi | kääkkää | kääkkiä |
| akkusatiivi | kääkkä; kääkän |
kääkät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kääkässä | kääkissä |
| elatiivi | kääkästä | kääkistä |
| illatiivi | kääkkään | kääkkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kääkällä | kääkillä |
| ablatiivi | kääkältä | kääkiltä |
| allatiivi | kääkälle | kääkille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kääkkänä | kääkkinä |
| translatiivi | kääkäksi | kääkiksi |
| abessiivi | kääkättä | kääkittä |
| instruktiivi | – | kääkin |
| komitatiivi | – | kääkkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kääkä- | |
| vahva vartalo | kääkkä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
muokkaa- kääkkä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-A