Substantiivi

muokkaa

kääntely (2)

  1. käänteleminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkæːnt̪ely/
  • tavutus: kään‧te‧ly

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kääntely kääntelyt
genetiivi kääntelyn kääntelyjen
kääntelyiden
kääntelyitten
partitiivi kääntelyä kääntelyitä
kääntelyjä
akkusatiivi kääntely;
kääntelyn
kääntelyt
sisäpaikallissijat
inessiivi kääntelyssä kääntelyissä
elatiivi kääntelystä kääntelyistä
illatiivi kääntelyyn kääntelyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kääntelyllä kääntelyillä
ablatiivi kääntelyltä kääntelyiltä
allatiivi kääntelylle kääntelyille
muut sijamuodot
essiivi kääntelynä kääntelyinä
translatiivi kääntelyksi kääntelyiksi
abessiivi kääntelyttä kääntelyittä
instruktiivi kääntelyin
komitatiivi kääntelyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kääntely-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa