kääntyileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakääntyileminen (38)
- teonnimi verbistä kääntyillä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kääntyileminen | kääntyilemiset |
genetiivi | kääntyilemisen | kääntyilemisten kääntyilemisien |
partitiivi | kääntyilemistä | kääntyilemisiä |
akkusatiivi | kääntyileminen; kääntyilemisen |
kääntyilemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kääntyilemisessä | kääntyilemisissä |
elatiivi | kääntyilemisestä | kääntyilemisistä |
illatiivi | kääntyilemiseen | kääntyilemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kääntyilemisellä | kääntyilemisillä |
ablatiivi | kääntyilemiseltä | kääntyilemisiltä |
allatiivi | kääntyilemiselle | kääntyilemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kääntyilemisenä (kääntyilemisnä) |
kääntyilemisinä |
translatiivi | kääntyilemiseksi | kääntyilemisiksi |
abessiivi | kääntyilemisettä | kääntyilemisittä |
instruktiivi | – | kääntyilemisin |
komitatiivi | – | kääntyilemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kääntyilemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kääntyilemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kääntyillä + johdin -minen