käärijä

Suomi

käärijä (12)

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	käärijä	käärijät
genetiivi	käärijän	käärijöiden käärijöitten (käärijäin)
partitiivi	käärijää	käärijöitä
akkusatiivi	käärijä; käärijän	käärijät
sisäpaikallissijat
inessiivi	käärijässä	käärijöissä
elatiivi	käärijästä	käärijöistä
illatiivi	käärijään	käärijöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	käärijällä	käärijöillä
ablatiivi	käärijältä	käärijöiltä
allatiivi	käärijälle	käärijöille
muut sijamuodot
essiivi	käärijänä	käärijöinä
translatiivi	käärijäksi	käärijöiksi
abessiivi	käärijättä	käärijöittä
instruktiivi	–	käärijöin
komitatiivi	–	käärijöine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	käärijä-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

verbi kääriä (vartalo kääri-) + johdin -jä

1. henkilö, joka käärii