käärintä

Suomi

Substantiivi

käärintä (9-J)

kääriminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkæːrint̪æ/
tavutus: kää‧rin‧tä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	käärintä	käärinnät
genetiivi	käärinnän	käärintöjen (käärintäin)
partitiivi	käärintää	käärintöjä
akkusatiivi	käärintä; käärinnän	käärinnät
sisäpaikallissijat
inessiivi	käärinnässä	käärinnöissä
elatiivi	käärinnästä	käärinnöistä
illatiivi	käärintään	käärintöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	käärinnällä	käärinnöillä
ablatiivi	käärinnältä	käärinnöiltä
allatiivi	käärinnälle	käärinnöille
muut sijamuodot
essiivi	käärintänä	käärintöinä
translatiivi	käärinnäksi	käärinnöiksi
abessiivi	käärinnättä	käärinnöittä
instruktiivi	–	käärinnöin
komitatiivi	–	käärintöine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	käärinnä-
vahva vartalo	käärintä-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kääriminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

käärintä Kielitoimiston sanakirjassa