kähveltävä

Suomi

Verbi

kähveltävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kähveltää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kähveltävä	kähveltävät
genetiivi	kähveltävän	kähveltävien (kähveltäväin)
partitiivi	kähveltävää	kähveltäviä
akkusatiivi	kähveltävä; kähveltävän	kähveltävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	kähveltävässä	kähveltävissä
elatiivi	kähveltävästä	kähveltävistä
illatiivi	kähveltävään	kähveltäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kähveltävällä	kähveltävillä
ablatiivi	kähveltävältä	kähveltäviltä
allatiivi	kähveltävälle	kähveltäville
muut sijamuodot
essiivi	kähveltävänä	kähveltävinä
translatiivi	kähveltäväksi	kähveltäviksi
abessiivi	kähveltävättä	kähveltävittä
instruktiivi	–	kähveltävin
komitatiivi	–	kähveltävine