Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Kämmen


SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kämmen (32)

  1. käden sisäpuoli; se puoli jonne sormet taipuvat
    Työhaastattelua odottavien kämmenet hikosivat.
  2. (urheilu) kämmenlyönti; mailakäden kämmenen suuntaan kulkeva lyönti
    Tulinen kämmen upposi tenniskentän laitaan.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkæmːen/
  • tavutus: käm‧men

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kämmen kämmenet
genetiivi kämmenen kämmenten
kämmenien
partitiivi kämmentä kämmeniä
akkusatiivi kämmen;
kämmenen
kämmenet
sisäpaikallissijat
inessiivi kämmenessä kämmenissä
elatiivi kämmenestä kämmenistä
illatiivi kämmeneen kämmeniin
ulkopaikallissijat
adessiivi kämmenellä kämmenillä
ablatiivi kämmeneltä kämmeniltä
allatiivi kämmenelle kämmenille
muut sijamuodot
essiivi kämmenenä
(kämmennä)
kämmeninä
translatiivi kämmeneksi kämmeniksi
abessiivi kämmenettä kämmenittä
instruktiivi kämmenin
komitatiivi kämmenine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

kämmenenleveys, kämmenluu, kämmenlyönti, kämmenpohja, kämmenpuoli, kämmenselkä, kämmensyrjä, kämmenveto, mesikämmen

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kämmen Kielitoimiston sanakirjassa

SaksaMuokkaa

VerbiMuokkaa

Taivutus
ind. prees. y. 2. p. kämmst
ind. prees. y. 3. p. kämmt
ind. imperf. y. 3. p. kämmte
part. perf. gekämmt
apuverbi haben

kämmen

  1. kammata

Liittyvät sanatMuokkaa