känääminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakänääminen (38)
- teonnimi verbistä känätä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | känääminen | känäämiset |
| genetiivi | känäämisen | känäämisten känäämisien |
| partitiivi | känäämistä | känäämisiä |
| akkusatiivi | känääminen; känäämisen |
känäämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | känäämisessä | känäämisissä |
| elatiivi | känäämisestä | känäämisistä |
| illatiivi | känäämiseen | känäämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | känäämisellä | känäämisillä |
| ablatiivi | känäämiseltä | känäämisiltä |
| allatiivi | känäämiselle | känäämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | känäämisenä (känäämisnä) |
känäämisinä |
| translatiivi | känäämiseksi | känäämisiksi |
| abessiivi | känäämisettä | känäämisittä |
| instruktiivi | – | känäämisin |
| komitatiivi | – | känäämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | känäämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
känäämis- | |